Tulosta tämä sivu

Uusi valesokkelin kosteus- ja homevauriokorjausmenetelmä

Valesokkelin rakenne

  • Ulkoseinän runko on perustettu lattiapinnan alapuolelta, yleensä samaan tasoon alustäytön pinnan kanssa
  • Julkisivulle on tehty oma korotettu osa sokkelissa, joka ei kanna rakennuksen painoa ja muodostaa ”valesokkelin”
  • Valesokkelin sisäpinta on herkkä kondensoimaan ja aiheuttaa alajuoksun alueelle vaurioita.
  • Rakenteeseen liittyy tyypillisesti ilmayhteys alustäytön ja sisäilman välillä

Perustustyypit

  • Betonisen valesokkelin ongelma tulee ensisijaisesti ulkoseinän alaosan kosteus- ja homevaurioista sekä alapohjan ja sokkelin välisen raon kautta olevasta ilma-yhteydestä alustäyttöön.
  • Tuulensuojalevyä vasten olevat laastipurseet lisäävät kosteuden siirtymistä ja ulkoseinän alaosan vauriotumista.
  • Kevytsoraharkosta tehdyn valesokkelin ongelma tulee ensisijaisesti runsaasta ilmayhteydestä maaperään, sillä harkkojen pintoja ei tyypillisesti ole tasoitettu. Harkkomuuri ei itsessään nosta vettä kuten betoninen perustus.
  • Kevytsorharkoista tehty valesokkeli tuulettuu paremmin, eikä runko välttämättä ole kosteusvaurioitunutta tai selkeästi homehtunutta -> ongelma ilmavuotojen kautta alustäytöstä/sokkelin läpi. Runkopuiden pinnat voivat haista voimakkaastikin, vaikka selkeää vauriota ei näy.

Valesokkelikorjauksen haasteita

  • Purkua ei saada tehtyä oikeassa laajuudessa, jolloin rakenteisiin jää vaurioitunutta materiaalia joka on yhteydessä sisäilmaan
  • Purku tehdään vähän kerrallaan korjausten yhteydessä, jolloin uudet rakenteet ovat yhteydessä purettaviini rakenteisiin.
  • Materiaalit eivät kykene estämään sisäilmasta eristettyjen vanhojen rakenteiden tuottamia epäpuhtauksia (esim. alustäytön mikrobikasvustot vs. ilmansulku)
  • Uusien rakenteiden liitoksia ei ole tiivistetty oikein -> liittymät vuotavat heti tai aukeavat myöhemmin
    • Alustäytöstä voi kulkeutua hajua häiritsevissä määrin jo muutaman millimetrin reiästä, kun muu rakenne on tiivistetty huolellisesti
    • Korjatussa rakenteessa on runsaasti tiivistettäviä kohtia. Vrt. puurangan saumat
    • Höyrynsulkuteippi kutistuu asentamisen jälkeen ja rakenne alkaa vuotamaan esim. nurkista puolen vuoden sisään korjauksesta

Uusi menetelmä

  • Kehitetyssä menetelmässä on pidetty lähtökohtana mahdollisimman yksinkertaista rakennetta
    • Rakennekerrokset eivät lävistä toisiaan, vaan ne ovat kerroksittain massiivirakenteina -> rakenteeseen ei tule kylmäsiltoja tai ilmavuotoreittejä
    • Tiivistysten tulee olla mekaanisesti varmistettuja ja kestää rakenteiden liikkumista
    • Ulkoseinärakenteeseen alapohjasta kulkeutuvan kosteuden tulee pystyä tuulettumaan seinän eristetilaan ja sieltä ulospäin
    • Asennuksen tulee olla vaiheistettavissa ja eri vaiheet pitää pystyä tekemään kukin vuorollaan koko korjausalueelle
    • Kaikki vaurioitunut materiaali poistetaan koko korjausalueelta ennen uuden materiaalin asentamista.
    • Menetelmä pitää olla sovellettavissa kaiken tyyppisiin valesokkelirakenteisiin.

Korjattu esimerkkirakenne

  1. XPS-levy lisälämmöneristeenä
  2. Sementtipohjainen kapilaarikatko
  3. Muoviselkäinen butyylinauha
  4. Täyttövalu EPS-kevytbetonista
  5. Butyylinauha
  6. EPDM-kuminen kapilaarikaista
  7. Alajuoksupuu
  8. PE-kalvon liimaamiseen sopiva liimamassa

Kosteuden läpäisevyys

  • 150 mm paksun kevytbetonivalun vesihöyrynläpäisevyys (3 x 10-10 kg/m2sPa) on noin neljäsosa esim. Huntonin 12mm paksuun tuulensuojalevyyn nähden (12,5 x 10-10 kg/m2sPa).
  • Korjatun rakenteen vesihöyrynvastus pienenee alustäytöstä täyttövalun läpi  ulkoseinän rakenteisiin mentäessä, jolloin täyttövalun läpi nousee kosteutta hitaammin kuin mitä tuulensuojalevytyksen läpi haihtuu ja ulkoseinärakenteet pysyvät kuivina.

Lämmöneristävyyksiä

(Arvot valmistajien nettisivuilla ilmoittamia)

  • Mineraalivillan lämmönjohtavuus    0,033     W/mK
  • EPS-Cementin lämmönjohtavuus    0,08     W/mK
  • FinnFoam-levyn lämmönjohtavuus    0,035     W/mK


Esimerkki1:

  • Ulkoseinän eristepaksuus 150 mm:
  • Vanhan rakenteen teoreettinen U-arvo valesokkelin kohdalla 0,22 W/(m^2K)
  • Uuden rakenteen teoreettinen U-arvo korotusvalun kohdalla 0,30 W/(m^2K)

Esimerkki1:

  • Ulkoseinän eristepaksuus 100 mm:
  • Vanhan rakenteen teoreettinen U-arvo valesokkelin kohdalla 0,33 W/(m^2K)
  • Uuden rakenteen teoreettinen U-arvo korotusvalun kohdalla 0,37 W/(m^2K)

 

Lämpömittaustuloksia